Pehmeäkantisen ja kovakantisen kirjan erot? Mitä sidontatyyppejä on olemassa?

Pehmeäkantiset ja kovakantiset kirjat ovat markkinoilla kaksi yleisintä sidontatapaa. Tässä artikkelissa käsitellään yksityiskohtaisesti niiden tärkeimmät erot, edut, haitat ja soveltuvat käyttökohteet, jotta lukija voi valita itselleen sopivimman sidontatavan.

Pehmeäkantinen ja kovakantinen – mitä eroja niillä on? Millaisia sidontatyyppejä on olemassa?

Aloitetaan tutustumalla kirjojen liimasidontatapoihin. Ne voidaan ensin jakaa ommeltuihin ja ompelemattomiin sidontoihin, ja tämän jälkeen tarkastella pehmeä- ja kovakantisten kirjojen eroja.

Sidontatyyppi	Kirjatyyppi	Alalajit
Ompelematon	Pehmeäkantinen	Perinteinen liimasidonta
		PUR-liimasidonta
Ommeltu	Kovakantinen	Nelikulmainen selkä (kovakantinen)
		Pyöristetty selkä (kovakantinen)
		Sertifikaattityylinen kovakantinen
Ommeltu	Pehmeäkantinen	Yleinen ommeltu pehmeäkantinen
		Laajasti avautuva ommeltu pehmeäkantinen
		Täysin aukeava ommeltu pehmeäkantinen

Riippumatta siitä, onko kyseessä pehmeäkantinen tai kovakantinen kirja, sisäsivujen selkäosan liitoskohtaan levitetään liimaa. Liiman paksuuden sekä ompelun olemassaolon tai puuttumisen mukaan muodostuu erilaisia puolivalmiita rakenteita. Tätä työvaihetta kutsutaan yleisesti nimellä ”liimasidonta”, ja se jaetaan kahteen tyyppiin: ”ompelematon liimasidonta” ja ”ommeltu liimasidonta”.

Yksinkertaisimmin selitettynä kyse on siitä, onko sivujen välissä ompelulankaa vai ei. Kun sivut on ommeltu, selkäliiman kerros voi olla ohuempi, sillä ompelulanka kantaa sivujen kääntämisestä syntyvän rasituksen. Sen sijaan ompelemattomassa liimasidonnassa koko kirjan rakenne perustuu pelkästään liiman tarttuvuuteen.

1、Ompelemattoman liimasidonnan ominaisuudet ja käyttökohteet

Ompelematon liimasidonta on yleinen erityisesti pehmeäkantisissa kirjoissa, ja siinä sivut liimataan yhteen liiman avulla. Tämä sidontatapa on edullinen valmistaa ja soveltuu hyvin aikakauslehtiin sekä massamarkkinoille tarkoitettuihin kirjoihin. Vaikka sen kestävyys ei ole yhtä hyvä kuin ommellussa liimasidonnassa, sen keveys tekee siitä helpon kuljettaa, minkä ansiosta se on suosittu valinta työmatka- ja matkakäyttöön.

Perusmuodossaan se jaetaan kahteen tyyppiin: ”yleinen perinteinen liimasidonta” ja ”PUR-liimasidonta”. Nämä ovat laajasti käytettyjä sidontatapoja, joissa erikoisliiman avulla sidottavat sivut kootaan ja liimataan yhteen kirjaksi. Niitä käytetään usein oppikirjoissa, kuvastoissa, aikakauslehdissä, kaunokirjallisissa teoksissa ja vastaavissa julkaisuissa.

1. Yleinen perinteinen liimasidonta:
   Kirjan selkään levitetään kuumaliimaa, joka on paksua liimaa. Sen haittapuolena on, ettei kirjaa voi avata täysin auki, ja se pyrkii sulkeutumaan itsestään. Jos kirjaa painetaan väkisin auki, liimakohta voi vaurioitua ja sivut irrota. Tätä sidontatapaa käytetään yleisesti kirjoissa, joissa on vähemmän sivuja tai ohuempi paperi, kuten kuvastoissa ja aikakauslehdissä.
2. 
   
3. PUR-liimasidonta:
   Korkean sitkeyden omaava liima, jolla on erittäin vahva tarttuvuus. Kirja avautuu laajasti ja on helpompi levittää auki kuin perinteinen liimasidonta. Käytetään yleisesti kirjoissa, joissa on paljon sivuja, kuten kaunokirjallisissa romaaneissa ja akateemisissa julkaisuissa.

   
   

  

2、Ommeltu liimasidonta: kovakantisten ja pehmeäkantisten kirjojen edut

Pehmeäkantiset kirjat: voidaan jakaa kolmeen tyyppiin: ”yleinen ommeltu pehmeäkantinen”, ”laajasti avautuva ommeltu pehmeäkantinen” ja ”täysin aukeava ommeltu pehmeäkantinen”.

Kovakantiset kirjat: voidaan jakaa kolmeen tyyppiin: ”nelikulmainen selkä, kovakantinen”, ”pyöristetty selkä, kovakantinen” ja ”sertifikaattityylinen kovakantinen”.

Pehmeäkantinen kirja:

1. Yleinen ommeltu pehmeäkantinen: sivut ommellaan, ja selkään lisätään kuumaliima. Tämä sidontatapa ei sovellu hyvin kirjoittamiseen, kirja avautuu vain rajoitetusti eikä ole helppo pitää täysin auki.
2. Laajasti avautuva ommeltu pehmeäkantinen: ompelun lisäksi selkäosaan levitetään ohut liimakerros. Sidontakohdassa (selässä) ei ole avointa selkää, vaan sivujen ulkopuoli peitetään hieman paksummalla paperilla kannen muodostamiseksi. Vaikka selkä on paperin peitossa, sitä ei liimata paperiin, vaan se jää ontoksi rakenteeksi. Tämä rakenne mahdollistaa myös paremman aukeavuuden ja helpottaa kirjan pitämistä auki.

   
   

3. Täysin aukeava ommeltu pehmeäkantinen: myös tässä on kyse ommellusta sidonnasta. Kansi ja takakansi liimataan paksummasta paperista, ja sidontakohdassa (selässä) käytetään avointa, peittämätöntä selkärakennetta. Tämä vähentää laajasti avautuvan ommellun pehmeäkantisen selän peitteestä aiheutuvaa vetoa, jolloin sivut voivat avautua täydet 180 astetta ja saavuttaa täysin aukeavan lopputuloksen.

   
   
   

Kovakantinen kirja:

Kansi käyttää ohutta paperia, joka päällystetään etukannen, takakannen ja selkäosan paksun pahvin päälle, mikä lisää kirjan suojaavuutta.

Pahvin paksuuden voi valita tarpeen mukaan. Yleisesti käytetyt paksuudet ovat: 16K – noin 30 unssia, 25K – noin 24 tai 28 unssia, 48K – noin 24 unssia.

1. Nelikulmainen selkä, kovakantinen:
   Selkä on muodoltaan suora ja kulmikas, ja se soveltuu sisäsivujen paksuuteen alle 1,5 cm. Etu- ja takakannessa on painetut kirjaurat.

    

2. Pyöristetty selkä, kovakantinen:
   Kannen valmistustapa eroaa nelikulmaisesta selästä siten, että selkäosaan ei lisätä pahvia. Tavoitteena on muodostaa kaareva selkä, ja etu- ja takakannessa on painetut kirjaurat. Tämä sidontatapa soveltuu yli 1,5 cm paksuille kirjoille ja yhdistetään usein kolminkerroin taitettuun paperiin, jotta kaareva muoto saadaan esiin entistä täydellisemmin.

    

3. Sertifikaattityylinen kovakantinen:
   Kannen valmistustapa on sama kuin pyöristetyssä selässä, eli selkäosaan ei lisätä pahvia, mutta etu- ja takakannessa ei ole painettuja kirjauria. Tämä mahdollistaa yhtenäisen visuaalisen ilmeen ilman urien katkaisua, ja on viime vuosina noussut kirjanvalmistuksen valtavirraksi.

 

Kirjojen sidontatavat ja sisämarginaalin suunnittelun esittely

Sisämarginaali

Sisämarginaali, jota kutsutaan yleisesti sidonnan valkoiseksi reunaksi, sijaitsee vasemman ja oikean sivun välissä. Eri sidontatapojen mukaan myös sisämarginaalin leveys vaihtelee.
Yksinkertaisesti sanottuna sisämarginaalin koko liittyy läheisesti sidontatapaan. Tavoitteena on helpottaa lukemista ja estää tekstin peittyminen sidonnan kohdalle.

Ompelematon liimasidonta: koska selkäosasta täytyy kaapia noin 3 mm paperia liimausta varten, ompelemattomassa liimasidonnassa sisämarginaali on 3 mm suurempi kuin ommellussa sidonnassa.

”Yleinen perinteinen liimasidonta”: paksun selkäliiman vuoksi kirjan avautumiskulma on pieni eikä kirjaa ole helppo pitää täysin auki, joten sisämarginaalia on kasvatettava.

PUR-liimasidonta:
Tässä sidontatavassa kirja avautuu laajasti ja voidaan levittää tasaisesti auki, joten sisämarginaalin (valkoisen reunan) varausta voidaan tehdä hieman kapeammaksi.

”Ommeltu liimasidonta”:
Selkäosaa ei tarvitse kaapia, joten normaali leikkuuvara (bleed) riittää.

Mitä ovat pehmeäkantinen kovakantinen ja pehmeä kovakantinen?

Pehmeäkantinen kovakantinen, pehmeä kovakantinen tai niin sanottu pehmeä kovakantinen kirja voidaan nimensä mukaisesti ymmärtää kirjaksi, jonka kansi on pehmeämpää materiaalia. Yleensä perinteisissä kovakantisissa kirjoissa kannen sisäkerroksena käytetään jäykkää ja paksua pahvia, minkä vuoksi kansi ei jousta eikä taivu. Vaikka tämä tuo kirjaan tukevuutta, se samalla vähentää käytön joustavuutta. Olipa kyseessä paperimateriaalista valmistettu kovakantinen kirja tai keinonahkapintainen kovakantinen kirja, niitä voidaan valmistustekniikkaa säätämällä räätälöidä pehmeäksi kovakantiseksi kirjaksi. Alla on esimerkkejä pehmeäkovakantisista tuotteistamme.

Yleiset sidontaan liittyvät kysymykset

Kirjan sidonta on monivaiheinen ja monimutkainen prosessi, ja yleisiä ongelmia voi ilmetä eri vaiheissa. Seuraavassa on joitakin kirjan sidonnassa mahdollisesti esiintyviä yleisiä ongelmia:

1. Sidontapaikan virhe: Kirjan sivut tulee sitoa oikeassa järjestyksessä. Jos sidontapaikka on virheellinen, sivujen järjestys voi mennä sekaisin.
2. Puuttuvat tai toistuvat sivut: Paino- tai sidontaprosessin aikana voi joskus esiintyä sivujen puuttumista tai päällekkäisyyttä, mikä johtuu yleensä valmistus- tai painovirheistä.
3. Sidonnan kireyden epätasaisuus: Kirjan kaikkien sivujen sidonnan kireyden tulisi olla yhtenäinen. Jos osa sivuista on sidottu liian tiukasti tai liian löysästi, se voi vaikuttaa koko kirjan ulkonäköön ja laatuun.
4. Sivureunojen valkoisen marginaalin epätasaisuus: Jos sivujen reunojen valkoiset marginaalit eivät ole yhtenäiset, kirja voi näyttää epäsiistiltä. Tämä voi johtua siitä, että leikkuuvaraa ei ole asetettu oikein paino- tai sidontavaiheessa. Lisäksi, vaikka leikkuuvara olisi asetettu oikein, yksittäisten kirjojen välillä voi silti esiintyä pieniä eroja, jotka johtuvat taittovaiheessa syntyvästä toleranssista. Tämä on hyväksyttävä ja normaali virhemarginaali.

Yhteenvetona edellä mainitusta pitäisi muodostua selkeä käsitys pehmeä- ja kovakantisten kirjojen eroista. Lisäesimerkkejä voi tarkastella OEM-kovakantisista yrityspäiväkirjoista ja OEM-pehmeäkantisista yrityspäiväkirjoista, tai ottamalla yhteyttä Leatain viralliseen Line-kanavaan, jossa asiantuntija tarjoaa maksutonta verkkokonsultaatiota.

📖 Lisälukemista: Mitä sidontatapoja on olemassa? Kattava analyysi kierresidonnasta ja muista yleisistä sidontamenetelmistä